Tässä neljä viikkoa afrikkalaisten tapoja seuratessa niin kotona kuin töissäkin aiheuttaa minulle pakottavan tarpeen kirjoittaa hieman siisteydestä. Minä, joka en ole mikään hirveä nipottaja jos kulmissa on villakoiria tai koirankarvoja, voin melkein pahoin kun näen miten täällä hoidetaan nuo siivous ja pesu hommat.
Aloitetaan vaikka pyykinpesusta. Vaatteet pestään käsin kuten suomessa joskus 40vuotta sitten kai vielä tehtiin. Tosin silloin suomalaiset käyttivät jo pyykkilautaa ja lämmintä vettä puhdistaakseen vaatteensa. Itse pääsin tuossa pari viikkoa sitten kokeilemaan pyykinpesua paikallisittain ja eihän siitä meinannut mitään tulla koska olen tottunut koneelliseen puhdistukseen. Vaatteet pestään kahdesti kylmässä saippuavedessä jolloin käydään läpi saumat ja kainalon kohdat. Niitä hangataan jotenkin oudosti kättä vasten niin että kuuluu hankausääni. Multa ei tullut ääntä mutta sain ruttuiset sormet. Sen jälkeen vaatteet huuhdellaan kahdesti kylmässä vedessä ja väännetään kuivaksi ennen ripustusta keskelle pihaa. A) Mun vaatteet eivät tule niin puhtaiksi kuin haluaisin, B) saippuaa jää väkisinkin vaatteisiin huuhteluista huolimatta, C) aurinko tuhoaa vaatteet kun ne riippuvat koko päivän pihalla valumassa, D) mulla ei ole varmaan ainuttakaan ehjää vaatetta reissun jälkeen koska saumat ja kainalot repeää siinä voimakkaassa pesussa ja E) kaikki vaatteet ovat aivan ryppyisiä ja kovia kun ne laittaa päälle. Tosi hyvää settiä siis, onneksi edes mun ei tarvitse itse pestä kuin boxerini, perhe hoitaa loput.
Aikaisemmin mainitsin jo jääkaapin ällöttävästä sisällöstä joten jätettäköön se nyt välistä. Keskitytään keittiöön eli meidän talon pihalle. Ruuat valmistetaan hiilillä ja catering-firman takia meidän pihalla on niitä isoja hiiligrillejä varmaan kymmenen rivissä. Niiden lisäksi on pienempiä virityksiä missä onnistuu normaali päivittäinen kokkaaminen. Siinä kanojen juostessa levittämässä salmonellaa ja lintuinfluenssaa valmistuu myös minun ruokani päivittäin. Joku talon naisista istua pojottaa pienellä jakkaralla tai purkin päällä ja keittelee ugalia tai riisiä sekä lisukkeeksi jotain kastiketta. Ugali valmistetaan valmiista maissijauhoista keittämällä ja veivaamalla, yleensä toinen naisista pitää kattilaa paikallaan sellaisella puristimella koska ugali on aikamoista tököttiä. Riisi keitetään vasta sen jälkeen kun se on jyvä jyvältä käyty läpi ja poistettu epäpuhtaudet joukosta. Ei siis mitään Uncle Ben's pikariisiä todellakaan... Samaisessa keittiössä lähtee myös kanoilta henki ja höyhenet irtoaa helpoiten kastamalla kana kiehuvaan veteen ensin. Hienoa toimintaa, mutta tehokasta.
Astiat tiskataan myös pihamaalla kylmässä vedessä, tiskaajan tunnistaa aina siitä että takapuoli vaan näkyy. Naisilla on tapana kyyristyessään pitää jalat aivan suorina ja vain yläkroppa kurottaa alas, täällä ei mennä kyykkyyn vaikka voisi ehkä olla selälle parempi asento. Tiskauksen jälkeen astiat kuivuvat auringossa kaivon päällä kaiken sen pölyn ja höyhenten keskellä.
Yleiseen siivoukseen ei ole olemassa mitään länsimaalaisten keksimiä imureita tai moppeja. Lattiat lakaistaan pölystä niin etten minä ainakaan voi olla samassa tilassa köhimättä sitä hiekkaa ulos keuhkoistani (joka aamuinen operaatio toimistolla), lattiat mopataan märällä liinalla pyyhkimällä ja perse on pystyssä taas vaihteeksi. Pölyt pyyhitään kuivalla liinalla myös meidän toimistolla päivittäin enkä näe siinä mitään pointtia, pöly vain lentää toiseen kohtaan. Viimeisin hienous on tältä aamulta toimistolta ja se myös innovoi mua kirjoittamaan aiheesta: toimiston kokolattiamatto pestään myös joskus. Pesu tapahtuu harja pesuveteen kastamalla ja sen jälkeen mattoa rajusti hankaamalla. Mahtaa tulla puhdasta!
Ei muuta sanottavaa, käsidesiä vaan käsiin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti