Elämää Päiväntasaajan toisella puolella

Taas on hetki vierähtänyt viimeisimmästä päivityksestä ja on aika kertoa kuulumisia täältä kaukaa. Omasta mielestäni kyllä juuri kirjoitin sen viime torstaina mutta te lukutoukat olette niin kärsimättömiä siellä pohjolassa että vaaditte lisää herkkuja kehiin. Tässä sitä sitten on, suolaista ja makeaa...

Mä nauroin ihmisille, jotka väittivät että mulle tulee hirveä ikävä sitä mun koiraa. Väitin ettei se ole ehtinyt olla niin kauaa vielä mun elämässä että mä pystyisin sitä kaipaamaan kovasti. No luulin väärin, näin kuukauden reissussa olemisen jälkeen mulla on hirveä ikävä niitä pilkkuja ja pientä märkää nenää, mikä herättää aamuisin tökkimällä sängyn laidalla. Eniten ehkä on ikävä niitä rutiineita mitkä liittyy koiran omistamiseen. On ikävä aamulenkkejä, ikävä niitä pitkiä ulkoiluja raikkaassa suomen säässä, on ikävä sitä tassujen tepsuttelua ympäri asuntoa ja ikävä jopa niitä huonoja päiviä jolloin saa pienen kanssa tapella talon herruudesta. Onneksi Pendon olemassaolosta muistuttaa jatkuvasti kaikki tuhannet karvat, jotka työntyvät esiin mun tavaroista. Kiitos perheelle toisen hyvästä hoidosta, isi tulee kotiin kuuden viikon päästä :)

Täällä Tansaniassa on elämä edennyt samaa tahtia eteenpäin Emman lähdöstä huolimatta. On töitä ja on vapaata, on aikaa tehdä vaikka ja mitä mutta kuitenkaan ei saa mitään aikaiseksi. Tarttuukohan tämä laiskuus näistä ihmisistä muhun samalla tavalla ku malaria hyttysistä. Kerta pistos voi riittää, niinhän ne sanoo. Olen nyt kuitenkin yrittänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja ryhdistäytyä. Olen lukenut uutisia ja katsonut parit leffat jopa...niin siis mitä oikeaa oon saanut aikaiseksi? Viikonloppuna kun ei ollut mitään erityistä ohjelmassa niin aloitin tekemään ravitsemuksen rästissä olevaa tehtävää. Lauantai meni tosi hyvin koneen ääressä ja sain aikaiseksi ainakin kolme sivua tekstiä. Loput ajasta menikin sitten kavereiden kanssa mesettäessä :) Sunnuntaina sitten jatkoin sitä kirjoittamista ja silloin jopa sain oikeasti aikaiseksi ja pääsin kunnon vauhtiin hommassa kunnes (mun Facebook-status kertoo hyvin asian): "Prkl kun ei voida avata siitä suuta sen verran, että kerrottaisiin minne ollaan oikein matkalla ja miten pitkäksi aikaa. Tänään lyhyt/yllättävä lounaalle lähteminen tarkoittikin kaksi eri ravintolaa, auton öljynvaihto ja markkinoilla shoppailua. Olis mulla ollut muutakin tekemistä kuin olla sillä reissulla yli viisi tuntia... HERMO!!!" Eli se siitä tehokkaasta sunnuntaistakin sitten...


Toisinaan ihmettelen miten olen selvinnyt silloin vuosia sitten Rodoksella ilman omaa läppäriä ja jatkuvaa yhteyttä suomeen. Silloin kävin pari kertaa viikossa kirjoittamassa sähköpostia nettikahvilassa ja sekin yleensä vain kotiin. On sitä tullut oltua varmaan aika pihalla suomen elämänmenosta ja tapahtumista... Nyt ei tulisi mieleenkään elää erossa mesestä, skypestä, facebookista tai sähköpostista...olenkohan narkomaani kun en voi olla erossa mun elämästä? Myöskin suomessa ihmiset ovat pakosti olleet aika pihalla mun menoista koska en oo mitään blogia kirjoitellut silloin, tosin ehkä parempikin etteivät tiedä kaikkea :)

Yläasteilla on tämä viikko kokeita ja ensi viikko lomaa joten meillä ei ole niissä ollenkaan ohjauksia. Käytämme siis ajan viisaasti pitämällä seminaareja noille maakuntien opettajille aiheesta Liikunta. Tulee varmaan hauskaa kun meitsi pääsee vetämään seminaareja anatomiasta, ihmisen fyysisestä kehityksestä, ensiavusta, valmentamisesta, ohjaamisesta ja eri lajeista. Siinä laitetaan mun opitut asiat kunnolla testiin. Miten mahtaa Mzungu selviytyä, siitä kuulette varmasti ;)

Miksi, oi miksi, ihmisten pitää täällä tunkeutua meidän toimistoon ja tulla häiritsemään työntekoa. Tänään tiistaina varmaan valehtelematta 15 eri ihmistä kävi istumassa siinä sohvalla ja jauhamassa swahiliksi jotain turhanpäiväistä. En ihmettele ettei asiat edisty ja kaikki hommat kasaantuu kun ei vaan oo aikaa niitä tehdä. Siis en puhu omista hommista, en mä niitä ihmisiä joudu kuuntelemaan vaan noi mun työkaverit. Suomessa mä ajaisin ne pois häiritsemästä mut täällä en voi sitä tehdä herättämättä pahoja katseita, jo se riittää etten aina jaksa kommunikoida ja keskityn omiin puuhiini :)

Muita kuumia aiheita: Mun autokuume heräsi eilen taas kukoistukseensa, Odotan kesää kuin kuuta nousevaa, Ikävöin niitä ihmisiä jotka ovat siellä kaukana suomessa, Kauhulla odotan tulevia bussimatkustuksia, Lennän Mtwaraan ja takaisin ehdottomasti, Tykkään ihan hirveästi ohjata pilatesta ja niin tykkää mun kroppakin, En osaa kuvitella ettei aikuinen ihminen osaa käyttää tietokonetta tai omista sähköpostiosoitetta ja viimeiseksi vielä PÄÄLLE KUUSI VIIKKOA KOTIINPALUUSEEN!