Jambo!

Reissun toinen askel näki päivänvalon (tai siis talven pimeyden) maanantaina 27.2. Turun linja-autoasemalla. Kello 04.00 lähti bussi pyyhältämään kohti Helsinki-Vantaata kyydissään yksi Mzungu, valkoihoinen. Arean kautta ostetut BA:n lennot (900€) Lontoon kautta Dar Es Salaamiin lähtevät kukonlaulun aikaan eli jo 07.50. Ei siinä mitään, aamulennolla on ajoissa perillä mutta 09.00 Lontoossa tuntuu kuin kukaan muu ei olisi vielä herännytkään. Varsinkin kun itse on jo herännyt Lontoon aikaa 01.00… Yhdeksän tunnin vaihto Lontoossa sujui sinänsä aivan loistavasti, että sain kerrankin yksin rauhassa tallustella ja tutkia paikkoja ja istua kahvilla juuri silloin kun siltä tuntuu. Päivän tarkoituksena oli nähdä slovakialaista kaveria vuosien takaa mutta eihän ne aikataulut sitten tietenkään sopineet yhteen :/ Aikani kaupungilla kierreltyäni, M&M:n mahtavassa krääsähelvetissä käytyäni ja Buckinghamin porttia potkittuani  katsoin parhaaksi palata Heathrowlle syömään ja odottelemaan jatkoyhteyden lähtemistä. Koko päivän olin maiskutellut BurgerKingin purilaista mielessäni. Noh, terminaali 5 on jokin he***tin terveysmesta mistä ei saa kunnollista hampurilaista ja ranskalaisia, ei sitten mistään ravintolasta. Olisi vaan pitänyt syödä kaupungilla kun se olisi ollut mahdollista…

Tiistaiaamuna laskeuduimme Boeing 767 –koneella Dar Es Salaamin kansainväliselle lentokentällä noin kello 08.00 aamulla. Lontoosta lähtö viivästyi koneesta löytyneen pienen vian takia melkein tunnilla, kiva sen jälkeen lentää samalla koneella 9tuntia :) Darissa viisumin hankkiminen oli yhtä rysässä seisomista mutta silti monta tuntia nopeampaa kuin aikoinaan Keniassa käydessäni. 50$ köyhempänä, sormenjäljet antaneena pääsin kentältä ulos kaikkien kamojeni kanssa ja hyppäsin valmiina odottavaan taksiin. LiiKe ry:n Ari oli samaan aikaan Darissa joten hän oli jo valmiiksi tilannut taksin, varannut hotellin (Jambo Inn, 30$) ja ostanut bussilipun minulle. Siinä sitten tulin heti alkuunsa huijatuksi kun maksoin kuskille 35 000 shillinkiä vaikka Ari oli sopinut summaksi 20 000. Miten sitä voi turisti tietää mitään tästä rahasta? No seuraavana aamuna sitten tinkasinkin jo kuin ammattilainen ;) Hotellihuone oli ihan mukava ja sain nukuttua vihdoin kunnon yöunet, edelleen verotti sunnuntain aamujatkot miestä…  Kävimme päivän aikana Arin kanssa syömässä, katsomassa yhden mahdollisen avustuskohteen sekä kiertelin jonkun random-paikallisen kanssa kaupungilla ja ostin paikallista musiikkia.

Keskiviikkona taas vaihteeksi ylös kukonlaulun aikaan sillä bussi lähti 07.30 Darista Singidaan. Olin kiltisti taksilla perillä jo tuntia ennen lähtöä, ja sitten odotettiinkin perinteisesti kahdeksaan asti ennen kuin päästiin tien päälle. Afrikkalaiset aikataulut ovat jo hyvin tuttuja… Matka oli pitkä kuin nälkävuosi, vasta 10tunnin päästä lähdöstä saavutimme Singidan. Matkalla bussi pysäytettiin poliisien toimesta varmaan 20kertaa, milloin tarkastettiin pyyhkijät ja milloin koko auto punnittiin. Pitäähän näilläkin viranomaisilla olla jokin tehtävä mistä sitä palkkaa maksetaan. Onneksi sentään tiet ovat todella hyvässä kunnossa, verrattuna vaikkapa Kenian loputtomiin taipaleisiin. Pienirakkoisille en suosittele näitä busseja sillä ainoastaan yksi kunnon breikki matkan aikana kastelee varmasti housut kovimmaltakin pidättelijältä. Enpä siis pahemmin syönyt enkä juonut koko päivän aikana ettei vaan tule hätä. Mohammed Trans kuljetti kuitenkin viimein matkalaiset pääkaupunki Dodoman kautta Singidaan missä vastassa olivat työkaverit olleet jo parin tunnin ajan. Illalla vielä ehdimme parille oluelle ja majoituin Mama Josen luokse.

Majapaikkani on siis paikallisessa perheessä, tällainen keskiluokkainen talo. Ei savimaja, ei huolta äiti :) Piharakennuksessa asuu minun lisäkseni pari opettajaa ja jotain muita perheenjäseniä. Itse sain makuuhuoneen ja ”olohuoneen” kokoisen kompleksin missä on jopa telkkari. Näkyyhän siitä tasan yksi särisevä swahilinkielinen kanava…  Mama Josen nimi tuli vanhimman pojan nimen mukaan, kuikas muutenkaan. Hänen poikansa on siis Joseph mutta en tiedä missä mies mahtaa olla kun ei ole paljon näkynyt. Mama Josella on myös oikea nimi olemassa mutta ei sellaista kuulemma käytetä. Voitte siis tästä lähtien kutsua mun äitiä Mama Tommiksi, olenhan minä vanhin poika meidän perheessä ;) Pihapiirissä pyörii myös lähes koko naapurusto enkä ole vielä oikein päässyt kaikkien suhteista selville huonojen englannintaitojen takia. Kerron niistä sitten lisää kun jotain selviää…

Tätä kirjoittaessa on jo torstai-ilta ja kaupunki on hiljentynyt auringon laskettua. Päivä on pitänyt sisällään töiden aloittamista, rajua vesisadetta, paljon uusia ihmisiä ja paikkoja, uusia kokemuksia ja tunteja täyttä naurua. Yläasteen rehtori otti minut jo ottopojakseen, äidit&tyttäret –hankkeen mammat antoivat lempinimen Hango (ei mitään hajua mitä mahtaa tarkoittaa), aamuinen kuumasuihku Tansanian tyyliin on kylmää vettä sangosta niskaan, vessa on reikä lattiassa ja paperina toimii vesi (jep, käytän tästäkin eteenpäin vessapaperia ja se on saletti), ruoka on todella maittavaa ja sitä riittää enemmän kuin jaksan syödä, sain paikallisen puhelinnumeron ja nauroin kippurassa huonolle kommunikaatiolle Bonnin kanssa. Se on naapurin poika joka opiskelee yliopistolla ja osaa englantia jotenkuten. Väärinymmärryksiltä ei silti ole voinut välttyä mutta tässä perheessä kaikki kuitataan naurulla ja Sawalla  :)

Ei siinä mitään, verkko alas suojaamaan moskiitoilta ja untenmaille. Toivottavasti saan netin toimimaan perjantaina, jotta saan ladattua tämän tekstin nettiin ja pääsen Facebookkiin. Ihmiset varmaan luulee mun jo kuolleen kun ei ole melkein viikkoon näkynyt linjoilla :)

Ultra Bra - Savanni nukahtaa (tätä olen kuunnellut kun ei ole nettiä ollut)

Kwa heri