Singidan alue on täynnä suuria kiviä mitä oudommissa röykkiöissä ja jopa keskellä järveä. Minua näin suomalaisena kiinnostaisi hirveästi, että mistä syystä ne ovat tuolla tavalla. Suomessahan jääkausi on muokannut maastoa ja siirrellyt kiviä mutta en sitten tiedä miten täällä päin maailmaa. Kysyttäessä paikallisilta asiasta saadaan vastaukseksi vain: "Jumala loi". Höh, luuletteko että vastaus riittää ateisti-suomalaiselle!
Miten voi ihmiset olla niin kovin ihmeissään nähdessään valkoisen ihmisen. Kaikki huutelevat "Mzungu" vaikka eivät mitenkään tunne mua. "Good morning" kellonajasta riippumatta ja ärsyttävällä (Riikan sanoja lainaten: AkuAnkka-tyylillä) sävyllä opittu "How are you?" kaikuvat ympärillä kun polkee tai kävelee ulkona. Toisaalta ymmärrän lapsilta sen käytöksen, voinhan hyvinkin olla ensimmäinen valkoihoinen, jonka he näkevät elävänä. Aikuisilta taasen en tajua varsinkaan tuota Mzungu-sanan käyttöä, sehän on vähän kuin suomessa sanoisi mustaihoisia neekereiksi. Ei mun mielestä ihan suotavaa mutta minkäs teet, nämähän kaikki olettaa että mulla on hirveästi rahaa koska olen valkoinen. Sen takia mä voisin antaa kaikille ruokaa, mun paidan, käteistä tai vaikka matkan suomeen. Siis tottakai mähän voin tehdä mitä vaan koska olen niin multimiljardööri, voin pelastaa koko maan ilman että paikalliset joutuvat tekemään ollenkaan töitä sen asian eteen.
Lapsille valkoihoinen ihminen on jotain todella outoa. He haluavat puhua kanssasi, koskea kättä, silittää hiuksia tai vaan huvikseen seurata meidän tekemisiä. Toisinaan tulee sellainen epärealistinen olo kun on sata lasta ympärillä odottamassa, että annat heidän koskea kättäsi. Ihan ku mä olisin mukamas joku julkkis tai maailmanpelastaja. Saattaa olla outoa palata suomeen kun kukaan ei tuijota tai huutele kadulla...
Afrikassa öinen taivas on niin musta ja miljoonat tähdet kimmeltävät kilpaa siellä. Ei ole sitä eurooppaa kiusaavaa valosaastetta koska täällähän ei katuvalaistusta ole missään, ei edes pääkaupungissa. Meidän avolava-auton lavalla matkustaessa ei kaipaa minnekään muualle, mikäs siinä tähtien alla ollessa raikkaassa Afrikan illassa.
Miten nämä paikalliset bussit voi liikkua, ovat sen verran räjähdysalttiin näköisiä etten missään nimessä nousisi niistä huonoimpien kyytiin. Onneksi mun ei tarviikaan maakuntiin matkustaa noilla pikkufirmoilla töyssyisiä hiekkateitä pitkin.
Mun paikallinen pomo Arnold sai toisen lapsen viikko ennen mun Singidaan saapumista. Kävimme katsomassa kolme viikkoista peikkotyttö Hoglaa eräänä päivänä työporukalla. Miten voikaan olla lapsi niin suloinen! Oli tuuhea musta kihara tukka, pieni nenä, sormet millä tarttua Tommi-sedän etusormeen ja valtavat unenlahjat, jolloin sylistä toiseen liikkuminenkaan ei häiritse. Meissä suomalaisissa ihmetystä aiheutti molemmissa korvissa jo olevat reiät, joista oli naru laitettu lävitse sekä piirretyt kulmakarvat. Suomessa naurettaisiin sellaisille vanhemmille, jotka ovat meikanneet tyttövauvansa mutta täällä se taitaa olla ihan normaalia kun tulee vieraita kylään.
En ole vieläkään saanut selville mihin sieltä vessana toimivasta reiästä se tavara menee. Onkohan täällä muka olemassa jonkinlainen viemäriverkko vai onko talon alla jokin jäätävän iso sammio mihin se kerääntyy? Ihme on suuri...
Onko pakko heittää kaikki roskat kadulle? Se jätteiden määrä mitä ympärillään näkee on jotain aivan käsittämätöntä. Suomessa saa sakot roskaamisesta, täällä se on ainut tapa hävittää omat jätteet. Kai ne sinne jonnekin ojanpohjille joskus maatuu jollei joku nälkäinen eläin tai ihminen niitä syö pois sitä ennen.
Mä varmaan lihoan tällä reissulla ihan sikana. Leipä on valkoista, ruoka hiilaripitoista ja sisältää kaikkea mahdollista uppopaistettua. Terveysruoka tai karppaus ovat näille ihmisille suuria kysymysmerkkejä. Kiitän geenejäni siitä etten ole millekään allerginen koska silloin olisi melko mahdotonta tehdä tällaista matkaa tuntemattomaan.
Juuri nyt en keksi muita mieltä askarruttavia ihmetyksen aiheita. Jatkan listaa kun niitä taas tulee mieleen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti