On viimein aika julistaa juna saapuneeksi määränpäähänsä, pysyvän päivän ajan paikallaan ja lähtevän taas hitaasti tuksuttamaan kohti kotisatamaa torstain valjetessa. Huomenna keskiviikkona on siis reissuni puoliväli, täsmälleen yhtä montaa päivää takana kuin edessä ennen laskeutumista Helsinki-Vantaalle. Ei siis enää montaa päivää rakkaat ihmiset, ei enää montaa päivää niin olen taas luonanne. Tosin näytän aivan viidakon asukkaalta ruskean ihoni, villiintyneen tukkani ja rehottavan partani kanssa...
Täällä keskellä Afrikan mannerta on työharjoittelu taputtelua vaille paketissa ja ensi viikon torstaina onkin sitten käytännössä viimeinen työharjoitteluun kuuluva päivä edessä. Tällä viikolla olemme saaneet viimeinkin opettajien koulutukset käyntiin ja saan käyttää kaunista ääntäni viisi päivää putkeen, onnea vain kuuntelijoille ;) Tämä projekti vedettiin aika vauhdilla kasaan koska väärinymmärrysten takia minun odotettiin saapuvan maahan vasta 1.4. ja olettivat aikaa olevan runsaasti käytettävissä. Suomi-poika tulikin sitten kuukauden etuajassa... Kuitenkin, ideana on siis kouluttaa Singidan läänin jokaiselle maakunnalle (onkohan noi oikeita termejä suomeksi...) kaksi opettajaa, jotka sitten kouluttavat omissa kotipaikoissaan muita liikunnanopettajia. Mun vastuulla on nyt viiden päivän aikana pitää luennot anatomiasta, ihmisen motorisesta kehityksestä, ensiavusta, ravitsemuksesta, liikunnan opettamisesta ja voimaharjoittelusta. Mun pomo Arnold taas kertoo tällä viikolla jalkapallosta kaiken alkaen säännöistä ja myöhemmin tulevaisuudessa on edessä muun muassa lentopallo, koripallo, netball ja yleisurheilu. Heille jaetaan myös materiaalia jokaiselta luennolta, jotta voivat sitten käyttää niitä omissa opetuksissaan apuna. Tämä on tällainen pilottihanke, minkä onnistuessaan odotetaan laajenevan vähitellen koskemaan koko maata.
Mulla on käytännössä helppo homma; kasasin viime viikon aikana kaiken materiaalin kasaan, tulostin niistä handoutit ja puhua pälätän vain viisi tuntia päivässä. Elämää helpottaisi kuitenkin kummasti videoprojektorit, kunnon fläppitaulut tai edes liitutaulu minne voisi kirjoittaa. Mukavaa olisi myös sellainen ilmasto mikä ei kuivata mun kurkkua saharaksi. Niitä ei nyt kuitenkaan ole käytössä joten mennään kahdella läppärillä, isolla vesipullolla ja fläppitaulun virkaa ajavalla puisella hökötyksellä, mitä ei saa liian kovaa työntää tai se rämähtää maahan. Afrikka <3
Siinä iltapäivien aikana Arnoldin pitäessä luentoa mulla on hyvin ollut aikaa touhuilla omiani siellä luokan perällä. Olen ihaillut huhtikuun sadekauden hienoja myrskyjä, ollut Facebookissa, lukenut uutisia ja tehnyt soveltavan liikuntakasvatuksen portfoliota.
Tuloksia:
- Myrskyt tulevat ja menevät ja syövät maan mukanaan. Vesi tulee luonnollisestikin vaakatasossa ja tuuli hakkaa peltikattoja. Sähköt ja netti toimivat heikosti tai eivät ollenkaan jos tuulee liikaa... Minä kiitän niitä luonnonvoimia mitkä ajoittavat nämä sateet niin etten minä kastu mutta ilma kuitenkin puhdistuu siitä kaikesta pölystä ja saasteesta.
- Facebookissa on kaikki hyvin, ei huomautettavaa.
- Uutiset ovat hirveää luettavaa ja ihmettelen mikä ihmisillä on vikana päässä kun on pakko vahingoittaa viattomia.
- Soveltavan liikuntakasvatuksen soveltava liikuntapiirakka laittaa nimellänsä hymyilyttämään :)
Muita elämää mullistavia asioita:
- Olen iloinen etten ole ainut, joka on jo halukas pääsemään kotiin ja jäämään sinne. Todistetusti meitä on ainakin neljä yhteensä, kaikki eri puolilla maailmaa...
- Joku perkule murtautui viime yönä mun naapureiden kämppään ja pölli puhelimen ja kaksi muistitikkua ikkunan kautta. Onneksi eivät tulleet mun ikkunasta läpi sillä olisin saattanut vaikka purra. Ei siinä, ei mulla ole edes mitään arvokasta niin lähellä ikkunaa että kukaan saisi kaltereiden välistä kädellä napattua.
- Miami kutsuu 31.8.-16.9., liput on jo ostettu ;)
- Mulla on hirveä hinku päästä jo oikeisiin töihin missä saa painaa perse ruvella hommia maailman parhaimman tiimin kanssa.
- En jaksaisi enää opiskella päivääkään, eikö koulu voisi vaan kirjoittaa sen tutkintotodistuksen mulle niin voin vaikka leikkiä valeliikunnanohjaajaa. En kuitenkaan varmaan edes tule tätä tutkintoa käyttämään koska vahvasti päässäni prosessoituu vitsistä lähtenyt liikeidea. Ei kuitenkaan huolta siellä suomessa, ei se näe vielä pariin vuoteen päivänvaloa koska en koe olevani vielä valmis oman firman pyörittämiseen.
- Mun Mango-mehun päällä lukee Halal ja sitten sellaisia arabialaisia koukeroita. On se nättiä :)
- Jumala kuulemma siunaa minua, jotta palaan vielä jonakin päivänä takaisin Tansaniaan. Voi hyvinkin olla että tulen mutta ei siinä Jumalalla ole mitään osaa eikä arpaa, itse sitä on rahat tehtävä ja aikaa järjestettävä sille matkalle. En minä ainakaan ole vielä koskaan saanut mitään miltään instituutiolta mitä Jumalaksi kutsutaan. Evoluutio, oma tahto ja kova työ, ne ovat elämän perusta.
Peace and love <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti