Sunnuntaina
koitti viimein kauan odotettu hetki, jolloin tiesin pääseväni lomalle sekä
fyysisesti että henkisesti. Pois kaikesta Afrikan hälinästä ja hulinasta
luksushotellin muurien sisäpuolelle. Siis aivan kuten kaikki turistit tekevät.
Sieltä ei näe ympärillä olevaa todellisuutta, mikä alkaa heti portin takaa.
Lähdin
sunnuntaiaamuna taksilla Jambo Inn Hotellista lauttasatamaan missä oli jo 8.30
hirveä hulina päällä. Taksista ulos, rinkka selkään ennen kuin joku nopea ehtii
ottamaan sen kantaakseen ja ei kun kohti Azam Marinen terminaalia. Tai niin
ainakin luulin. Olin jo netistä varannut etukäteen lipun ja oletin, että
kävelen vain sisään ja maksan sen. Ei, liian helppoa. Avuliaita lipunmyyjiä
oikein imeytyi valkoisen miehen ympärille ja jokainen olisi halunnut myydä
jotakin minulle. Habana, ahsante! Ja kohti terminaalia… Kuitenkin yksi sataman
työntekijä sitten päättikin että olen menossa väärään paikkaan ja vei minut
toiseen toimistoon siihen viereen. Pyörittelin silmiä ja olin todella
närkästynyt kun en saanut jälleen kerran tehdä juuri niin kuin olisin itse
halunnut. Siinä se toimiston setä sitten selitti silmät pyöreinä, että mun
kannattaa ehdottomasti nyt ottaa FastFerriesin lautta Zanzibarille päin ja
tulla sitten takaisin Azam Marinella. Ilmeisesti sama firma tai jotain, eikä
mun nettivarauksella ole kuulemma mitään virkaa. Noh sama hinta, viralliset
liput ja aikaisempi lähtöaika saivat mut vakuuttuneeksi ja päätin luottaa
siihen hyypiön. 120 000shillinkiä kouraan, menopaluu liput taskuun ja kohti
lauttaa. Siinä säälivästi katsoin kun yksi työntekijä välttämättä halusi kantaa
mun rinkan vaikka olisin itse aivan hyvin siitä selvinnyt. Se kantoi
olkapäällään sitä, miksi helvetissä ei laittanut edes selkäänsä? Eivätkö
paikalliset osaa kantaa rinkkaa :) Lautalle päästyä olis halunnut suuren tipin mutta
mun periaatteena on, etten maksa työstä mitä en ole halunnut/pyytänyt. Tonni
käteen ja sanoin lauttafirman maksavan palkkana sille loput.
FastFerriesin
lautta lähti puolituntia aikaisemmin kuin Azam Marine joten vältyin turhalta
odottamiselta. Meren herra oli myös hyvällä päällä eikä keinuttanut lauttaa
yhtään, nukuin siis tyytyväisenä koko kahden tunnin matkan Zanzibarille.
Saarella taas perinteiset maahantulotarkastukset kaikille valkoisille, siinä samalla
ehti neuvotella taksikuskin kanssa summasta. Olin Hotels.comin kautta varannut
huoneen Ora Resort MyBlue –hotellista mikä sijaitsee Nungwissa, saaren
pohjoispäässä. Taksimatka kesti hieman päälle tunnin, etäisyyttä noin
60kilometriä ja hintaa tuli 70 000shillinkiä eli 35euroa. Hyvän hinnan
sain neuvoteltua ja sama kuski lupasi tulla hakemaan mut torstaina pois.
Hotelli oli
netissä todella lupaavan näköinen ja edullinen. Hinta vain 48€/yö! Täysihoito
(aamupala, lounas, iltapäivätee ja päivällinen), Uima-allas, baari (kaikki
alkoholittomat juomat kuuluivat hintaan), Oma uimaranta, Ravintola rannalla,
Kuntosali, Ilmastoidut huoneet ja päivittäinen siivous. Luksusta sanon minä!
Meinasi siinä Aaltosen pojan henki salpaantua kun tajusi minne on päässyt. Mun
huoneessa oli parisänky, hyvä kylppäri, oma pieni terassi, ilmastointi, tv
(kolme futiskanavaa), jääkaappi ja tallelokero. Normaalisti hotelli on
pääasiassa Italialaisten turistin käytössä mutta nyt niiden sesonki oli ohi ja
oli hyvin rauhallista. Kuulemma kaksi viikkoa sitten oli vielä ollut kaikki 84
huonetta täynnä, nyt oli vain noin 8 huoneellista tsekkejä mun lisäksi. Nekin
häipyivät tiistain aikana joten loppuaika olikin hyvin rauhallista, ei ollut
kuin kaksi huoneellista italialaisia mun lisäksi :) Hotelli olisi
siis todella hyvä ja mahtavassa paikassa. Masait vartioivat aluetta
kellonympäri, siivoojat kävivät aamupäivällä siivoamassa huoneen ja illalla
laskemassa moskiittoverkon alas ja suihkuttamalla myrkyt nurkkiin. Ruoka oli
melko hyvää, pääasiassa merellistä mikä sopii loistavasti Zanzibarin
tunnelmaan. Hyvä palvelu, tuoreita hedelmiä jälkiruoaksi ja loistava
merinäköala. Miinuksena hyvin köyhä aamupala, se tosin sopii
keskieurooppalaiseen meininkiin varmasti hyvin. Croisantti, paahtoleipää, marmeladia,
papuja ja teetä. Siinä se aika pitkälti :P
Suurimpana
miinuksena mainittakoon hotellin uimaranta. Tai siis ei se ranta vaan se rannan
meininki. Aurinkotuolit ja varjot ovat parin metrin korkuisen kallion päällä ja
sieltä laskeudutaan rappusia pitkin hiekalle. Laskuveden aikaan saa kävellä
noin 50 metriä veteen ja varoa meduusoja ja merisiilejä. Normaaliin aikaan
vesiraja alkaa heti rappusten alapäästä ja niin kauan riittää valkoista hiekkaa
jalkojen alla kuin on tarvettakin. Hieman siis helpottavampaa uida kun ei
tarvitse varoa koko aika. Rannan suuri miinus olivat kymmenet kauppiaat. Heti
kun laskeutuu hiekalle niin joku yrittää jo olla myymässä snorklausmatkaa,
auringonlaskuveneilyä, maalauksia, riipuksia, hennatatuointeja,
kannabis-tuotteita… Ainut paikka koko maassa missä olen törmännyt huumeisiin ja
TODELLA raskaisiin myyjiin. Onneksi mulla on nopeat jalat, jotta pääsin
vilahtamaan veteen pakoon. Myös swahilin taidoista oli yllättävää apua ;)
Muuten vietin
lomani hyvin rennosti nukkuen, aurinkoa ottaen, uiden, juoden kaljaa tai
kävellen rannalla, mutta tiistaina halusin ehdottomasti jotain aktiviteettiä.
Päätin lähteä päivän kestävälle snorklausmatkalle Dive Zanzibarin mukana, olin
meidän hotellin ainut osallistuja joten menin sitten naapurissa sijainneen
luksushotellin porukan kanssa. Hintaa 70€ ja kesto 6tuntia. Muut osallistujat
menivät sukeltamaan mutta mun korvat eivät tuntuneet kestävän sitä painetta
joten suosiolla valitsin snorklauksen. Sain siis oman oppaan. Muut osallistujat
olivat saksalaisia parturikampaajia perheineen. Wella oli maksanut koko
hotellin täyteen niitä, ilmeisesti jokin koulutus tai palkkio hyvästä vuodesta.
Ei taida ihan pienistä rahoista olla kyse, sillä kyseinen hotelli oli todella
iso ja über luksus. Joillakin firmoilla on varaa vaikka mikä taantuma
vaivaisikin maailmaa :) Kokemus oli mahtava ja näin upeita kaloja ja
koralleja. Tuntui ihan kuin olisin uinut isossa akvaariossa!
Keskiviikkona saaren yli pyyhkäisi
sadekaudelle tyypillinen myrsky mutta eipä se minua haitannut. Lämpöä oli
kuitenkin päälle 30c joten oli hyvä kävellä rannalla ja rentoutua kaljan
ääressä. Torstai kuitenkin saapui kuin yllättäen ja oli aika pakata rinkka
jälleen kerran. Taksikuski odotti sovitusti portilla ja vei minut takaisin
lauttasatamaan. Siellä taas perinteiset passihärväykset ja tällä kertaa Azam
Marinen isolla lautalla takaisin kohti Dar Es Salaamia. Olin siis onnistunut
ostamaan oikean lipun vaikka hieman pelkäsin lähtiessä tulevani huijatuksi…
Merenkäynti oli torstaina todella hirveä ja aallot pyykäisivät alitsemme
varmasti Antarktikselta saakka. Onneksi paluumatkalla alla oli suurempi ja
uudempi katamaraani kuin mennessä sillä tuokin keikkui ja hakkasi todella
pahasti. Musiikit korvissa tuijotin horisonttia ja yritin olla kuuntelematta/haistamatta/katsomatta
muiden oksentaessa muovipusseihin kovaan ääneen. Oli siinä taas suomipojan
vatsassakin konrtolloimista ettei alkanut heikottaa. Ohitimme matkalla
FastFerriesin lautan mikä oli lähtenyt Zanzibarilta puolituntia ennen meitä,
mahtoi olla sen kokoiselle vehkeelle aivan liian paha keli :P
Jostain syystä
sain torstaina myös aivan jäätävän kovan päänsäryn ja tottakai buranat olin
pakannut rinkan alimmaisiksi jonkin lenkkarin sisään. Vasta illalla Darissa
samaisessa Jambo Inn Hotellissa vaivauduin kaivamaan ne esiin. Olo alkoi mennä
jo todella huonoksi eikä tilannetta helpottanut yhtään hotellin ravintolan
paska ruoka, minkä jätin syömättä (siis jälleen kerran, älkää ihmiset menkö
Jambo Innin ravintolaan syömään!) Vedin siinä illan väsymyksen ja kivun myötä
itkupotkuraivarit kun ei meinannut rinkasta löytyä lääkkeet eikä saada mitään
tavaraa ulos, koska olin itse sen niin tiiviisti pakannut. Ja ettei tuuri olisi
paska niin pillerit olivat alimmassa ja viimeisessä kengässä, jonka sain
kaivettua rinkasta ulos! PRKL! Kuitenkin hyvä päätös lomalle ja mieli todella
levänneenä valmiina kohtaamaan uudet haasteet ;)
Sitten yllätyksen
kimppuun!!! Tätä hetkeä olen odottanut jo melkein pari viikkoa. Tätä tekstiä
kirjoittaessani näen edessä olevalta BA:n sceeniltä korkeutta olevan
11582metriä, nopeutta 853km/h ja etäisyys määränpäästämme Lontoosta
1459kilometriä. Sijaintina Kroatian ilmatilan! Olen siis matkalla kotiin nyt,
kaksi viikkoa etuajassa suunnitellusta. Tätä lukiessasi olen jo suomessa, sillä
muutamat ihmiset sietävät tulla yllätetyksi ennen kuin voin julkaista tämän
tekstin ;)
Viimeisellä
viikolla Singidassa ollessani sain sähköpostin Mtwarasta, että emme saa
opiskelijoita uintikurssille. Joku päättäjä oli ilmoittanut, että meidän
pelastus- ja turvallisuusvälineet eivät ole tarpeeksi hyvät eikä hän täten voi
päästää lapsia uimaan. Siis täh, ihan kuin Tansaniassa olisi koskaan kukaan
piitannut mistää turvallisuudesta. Miksi nyt? Siinä sitten päivän tilannetta
pohdittua ja erinäisten ihmisten ja tahojen kanssa keskusteltuani otin yhteyden
Arean yhteyshenkilöön ja kysyin mahdollisuutta aikaistaa paluulentoa. Muutaman
tunnin aikana olin saanut ilmaiseksi muutettua Dar es salaam-Lontoo-Helsinki
lentoni, veloituksetta muutettua Zanzibarin hotellivarauksen päivät, muutettua
lautan varaukset ja peruutettua jo ostetut Dar-Mtwara-Dar lennot. Tuloksena
peruutusmaksu 14€ lennosta ja suunnitelmien muutoksien aiheuttamia säästöjä
126€ lennoista ja 100€ hotelliöistä. Tämän muutoksen myötä säästin siis rahaa
melko suuren summan mutta samalla jäi jälleen kerran suorittamatta
projektiopinnot, mihin se uintikurssi olisi kuulunut. Kuitenkin olen todella
onnellinen, että pääsen kotiin jo aikaisemmin enkä jaksa murehtia ja pohtia
tulevia asioita liikaa.
Fakta on se, että
Vappu on ensi viikolla, mä näen vielä tulevan yön aikana mun isän, siskon ja
koirani sekä pääsen kotiin. Muuta en olekaan halunnut pitkään aikaan. Lopun
perheen näen varmasti sillä aikaa kun sinä luet tätä tekstiä. Olen onnellinen,
niin häppi! Samalla olen myös niin väsynyt tähän yksin matkustamiseen ja
olemiseen, että kyyneleet ovat valuneet jo muutaman kerran lennon aikana
(johtuu myös muutamasta nukutusta tunnista). Olen onnellinen, että näen
perheeni ja rakkaat ihmiset pitkästä aikaa ja voin soitella kaikilla kavereille
ympäri suomen ja vaihtaa kuulumisia ja sopia tapaamisia. Pääsen sivistyksen
pariin!
BTW, mulla on
shortsit ja t-paita päällä. Mahdankohan mä jäätyä tuonne Lontooseen tai
viimeistään puolenyön aikaa Helsinki-Vantaalle ;)
Ps. Olen
Turussa/Etelä-Suomessa lomalla 15.5. asti ennen Hankoon siirtymistä, nähdäänkö
ja juodaan lonkeroa? Joohan!!! ;)
Pps. Kiitos
kaikille matkalla mukana olleille, tämä blogi jää taas tauolle odottamaan
seuraavaa seikkailua. Lisäilen kuvia ja kommentteja noihin vanhoihin teksteihin
lähipäivinä, jotta tästä jää ennen kaikkea mulle itselleni eräänlainen
päiväkirja.
RAKASTAN JUURI
SINUA, TIEDÄT KYLLÄ SEN. OLET OSA MINUN ELÄMÄÄ <3
Rakkaudella,
Tommi Aaltonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti