Tapahtuipa tänään jotain sellaista mitä en uskonut koskaan kokevani. Istuttiin porukalla autossa matkalla yhdeltä koululta takaisin toimistolle ja siinä matkalla näimme valkoisen miehen. Tämä mies oli ehta Mzungu, ei mikään albiino. Eikä siinä mitään vaikka se siellä käveli mutta se mun reaktio! Mä tuijotin sitä miestä auton ikkunasta samalla tavalla kuin kaikki paikalliset tuijottaa mua: MZUNGU!!! Seurasin katseella vielä takaikkunasta ja puhuin ääneen valkoisesta miehestä. Ihan tuli sellainen olo etten olisi koskaan valkoista miestä nähnytkään. Niin minä hitaasti muutun Tansanialaiseksi...
Toinen huolestuttava merkki mun maallistumisesta tapahtuu kielellisesti. Mun Swahilin taitoja kehutaan nykyään ja ollaan ihan ylpeitä kun olen oppinut niin paljon sanoja ja kommentteja. Aina ei tietenkään osu arvaukset termeistä kohdalleen mutta silloin saadaan ainakin porukalla mojovat naurut aikaiseksi. Niin se kieli vain tarttuu. Eilen koululla venytystä ohjatessani mun tatuointi vilkkui hihattoman paidan kainalosta ja helman alta. Siinä sitten huvittuneena kuuntelin kun lapset keskustelivat mzungun tatuoinnista tiedostamatta että mä tajuan lähes kaiken niiden puheesta. Olivat hieman nolona kun työkaveri kertoi heille mun tajuavan koko keskustelun. Kohta alan varmaan puhua Jumalasta ja siitä miten se pelastaa kaiken...
Kun nyt aloitin tämän maallistumisen niin voisin samalla kertoa, että mitä kaikkea te rakkaat ihmiset tulette täällä kokemaan kun tulette evakuoimaan mut pois jostain savimajasta. Aivan ensimmäisenä tulette kohtaamaan paikallisten janoamattoman tiedonhalun. Kuulumisia kysellään aina keskustelun alkuun noin neljällä eri tavalla, myös multa. Sen jälkeen saatetaan vielä kysyä englanniksi kerran että saavat varmasti tietää mun oikeat kuulumiset. Ihmisiä myös kiinnostaa yli kaiken minne juuri sinä olet menossa ja mistä kenties olet tulossa ja onko kaikki varmasti hyvin. Muutaman kerran on mennyt hermot ja olen vastannut tylysti "It's not your business", yleensä vain ignooraan kaikki huutelijat ja kyselijät.
Hyvä keskustelu on myös sellainen asia minkä takia saa myöhästyä aivan kaikesta. Jos on jonkun kanssa juttu kesken niin sitä ei lopeteta vaikka aikataulu alkaisi mennä umpeen ja pitäisi suunnistaa seuraavaan tapaamiseen. Sen takia esimerkiksi Glory ajaa aina pyörällä minun kautta kun ollaan menossa Kibaoniin Äidit&tyttäret -tapaamiseen vaikka hänelle keskustan kautta polkeminen olisi paljon nopeampaa ja helpompaa. Siellä on kuulemma liikaa tuttuja, jotka vaativat keskustelemaan kanssaan. Mun kanssa kulkiessa ei tarvitse kuulemma koskaan pysähtyä sillä paikalliset ymmärtävät että mzungun kanssa on nyt mentävä. Hyvä keskustelu on myös hyvä sinetöidä pitämällä kädestä kiinni. Ei siis mies ja nainen, se ei tule kuuloonkaan. Vaan täällä Afrikassa miehet kävelevät käsi kädessä merkkinä siitä että heillä on jokin juttu menossa ja ovat nyt tässä yhdessä. Homous ja julkiset hellyydenosoitukset ovat laissa kiellettyä mutta tällainen käytös on normaalia. Siis tosi outoa mun mielestä... Itsekin kerran olen Minjan kanssa kävellyt käsikädessä kotiin baarista ja oli siinä hikinen käsi sen jälkeen!
En ole tainnut myöskään koskaan kertoa paikallisesta kodista mitään. Täällä ikkunat on verhoilla peitetty sisältä samalla tavalla kuin mun mammat tekee suomessa: Pitsiverhoa kolme kerrosta päällekkäin ettei kukaan vaan näe sisälle. Sitä samaa kangasta käytetään jakamaan huoneet eli niissä paikoissa missä suomessa olisi väliovet. Samaa sävyä on myös käytetty pienissä liinoissa joita on kaikki tasot täynnä, sohvien selkänojilla ja jopa telkkarin päällä. Sävyjä on monia, meillä kotona vaihtui ensin keltaiset valkoisiksi ja nyt pääsiäisenä violeteiksi. Tällä hetkellä pöytien liinoissa lukee kauniisti Haleluya! Eli siis Halleluuja suomeksi, hemmetti soikoon :) Ne verhot muistuttaa läheisesti paikallista naisten pukeutumistyyliä; päästä varpaisiin samaa kangasta... Kodit on myös koristeltu mitä erilaisemmilla kasveilla, eikä siis millä tahansa kasveilla vaan muovisilla kasveilla. Sellaisia muovikukkia ja köynnöksiä, mitkä suomessa ovat täyttä rihkamaa, niin nämä paikalliset koristelevat kotinsa niillä. On se nättiä ai että! Kuka haluaa niitä tuliaisiksi?
Päivän viimeinen aihe on ruoka, tuo ihana Afrikkalainen herkkuruoka. Olen tainnut siitä ugalista jo puhua vaikka miten paljon pahaa joten lisätään listaan muutama korvista pursuava tuote: Paikallinen liha on ihan hirveää. Se on aina pieninä paloina kastikkeessa, kaikki läskit ja jänteet mukana. Liha valmistetaan aina ylikypsäksi kuivaksi käntyksi jolloin se oikein rutisee hampaiden välissä kaikkien jänteiden kanssa. Myös luut ovat pieninä paloina kastikkeen joukossa mutta olen oppinut välttelemään niitä. Kanat syödään nahkoineen ja voin sanoa että keitetty kanannahka meinaa aina tulla ylös, se tuntuu aivan läskiltä suussa. YÖK! Antaisin mitä vaan kunnon mediumista sisukasta juuri nyt! Ugalin lisäksi myös riisi alkaa tökkiä vastaan mutta sen voimalla ehkä kestän vielä kuukauden. Paikallinen pasta nimittäin on makeaa ja itsetehdyt ranskalaiset aivan löysiä ja suolattomia. Riisi ja ruskeapapukastike ovatkin ehdottomia suosikkejani tällä hetkellä. Muista lisukkeista vitivalkoinen aamiaispaahtoleipä, jatkuvasti tarjolla olevat banaanit ja paikallinen maito joutavat myös mustalle listalle. Toi maito on uusin lisäys ruokavalioon ja yritän parhaani mukaan heivata sen yhtä nopeasti poiskin. Se maistuu aivan piimälle, on lehmänmaidosta tehty (varmistin asian) ja on aivan hileistä. Kaikki maidot täällä ovat lämpimässä säilyviä ja suurin osa ilmeisesti valmistetaan kotona jauheesta. Sen ansioista se koostumus on siis samanlainen kuin suomessa päiväksi lämpimään unohtunut rasvaton valio. KLIMPPINEN!
Näin on päästy mun kymmenenkohtaisen "pakko-kirjoittaa-heti" -listan loppuun. Rasvattoman maidon mainitsemisen jälkeen en voi muuta kuin lopettaa listan ikävöimilläni länsimaalaisilla tuotteilla (näitä siis haluan heti kun pääsen kotiin): Rasvaton maito, Lonkero, Ruisleipä, Irtokarkit, Jallu*, Xylitol-purukumi, Lasagne, Tehtaan Carbonara reilulla valkosipulilla, Crowmoor, Juustot, Riesling... Laittakaa muistiin ;)
Out 'n Loud, meillä on sähköt!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti