Minulla on tavallaan ikävä kotiin, tai siis tarkemmin, ikävä omaa KOTIA! Tuo "aina niin ärsyttävä" suihku on ollut vain tottumiskysymys. Nyt me pystymme asumaan yhdessä samassa kämpässä ja kun mua aamuisin ketuttaa sen muovinen olemus kylppärin nurkassa niin heitän pipon päähän ja lähden Sport centeriin pesemään itseni. Sitä ennen tietenkin aina treeni, kuinkas muutenkaan. Kimppakämpän suola on tietenkin aina yhteiset tilat ja niiden siisteys. Meillä on pidetty viime viikon aikana niin monet etkot ja jatkot, että mulla meni eilen tunti keittiön siivoamisessa. Mutta pakko se oli tehdä kun oli kaverit tulossa Suomi-iltaan syömään. Siitä lisää myöhemmin... Lisäksi en voi vieläkään sulattaa sitä tosiasiaa, että oikeasti mä omistan kaksi pyykinpesukonetta ja silti joudun käyttämään pesutupaa ja maksamaan siitä. Voisiko joku ystävällinen sielu lähettää joko stadista tai sitten Kajaanista toisen mun koneista, olisin todella kiitollinen :) Sitten seuraava asia, miten helevatan monta ovea voi taloon laittaa? Mä asun ekassa kerroksessa ja laskin tuossa juuri, että mun täytyy avata kuusi ovea ennen kuin pääsen pihalle ja siellä odottaa vielä yksi portti ennen vapautta :0 On se nyt kumma jos ei vähempikin riitä... Ja vielä yksi valittamisen aihe: meidän pihalla on kymmenen sellaista jättikokoista roska-astiaa, mutta jostain kumman syystä ihmiset olettavat niiden kaikkien olevan täynnä jos kaksi ensimmäistä pursuaa ylitse. Joka päiväinen haiseva roskapussien kasa on sitten keskellä pihaa ja joku työntekijä joutuu ne viskomaan siitä pois. Jos mä olisin täällä töissä niin tekisin varmasti jokaiselle asukkaalle selväksi minne ne roskat voi tunkea.
Koulusta mulla ei ole paljoakaan sanottavana. Se etenee omaa rauhallista tahtiaan ja tänään jopa pääsin alkuun ensimmäisen kirjoitusprojektin kanssa. Hiljaa hyvä tulee ja ennen kuin huomaankaan niin kaikki kurssit on läpäisty. Asia, johon olemme kiinnittäneet täällä huomiota, on ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoiden motivaatio. Kukaan ei koskaan ole tehnyt annettuja läksyjä ja niitä ei tunnillakaan kiinnosta pätkääkään kuunnella, saati sitten tutustua meihin vaihtareihin. Ne on kaikki 18-20 vuotiaita joten voitte hyvin arvata, että meitsi oli moduulin vanhin opiskelija :P Onneksi maisteri puolen porukka on aivan toista maata ja niiden kanssahan me sitten hengaillaankin.
Hengailusta keppihevoseen, mitäs muuta sitä on viime viikon aikana tapahtunut... Jalkapalloa olemme käyneet katsomassa Habitan screeniltä, viimeeksi eilen Liverpool-Chelcea -peli. Ketuttaa myös aivan suunnattomasti kun ei ostettu lippuja Arsenal-Newcastlen peliin. Tuloksen piti olla itsestään selvä mutta miten sitten kävikään... Seuraavaa kotipeliä emme missaa sillä liput on jo ostettu! Keskiviikkona kävimme keilaamassa ja jostain kumman syystä se pallo meni kerrankin juuri sinne minne piti. On se jännä! Voitin siis koko meidän porukan, vaatimatonta :) Bileitä on myös ollut (kuten arvata saattaa) viime viikon aikana useita mutta niissä ei ole oikein mitään erityistä mainitsemisen arvoista. Känni ja säätöä, sellaista perus meininkiä. Syvällisiä keskusteluja on myös tullut käytyä useita, mahtavaa kun joskus toiset vaan ymmärtävät toisiaan ja voivat samaistua tilanteeseen. Viikon aloittajaisia on viihdyttänyt korttipeli Kings and Whores ja olen aika kunkku toisinaan ;)
Siitä meidän Suomi-illasta vielä...eilen sunnuntaina siis minä ja Niko kokkasimme kavereillemme suomalaista ruokaa ja päädyimme pitkän pohdinnan jälkeen perinteiseen perunamuussiin ja lihapulliin. Kaiken väänsimme tietenkin itse alusta saakka paikallisista raaka-aineista soveltaen. Harkinnassa oli myös hernekeitto mutta päätimme säästää sen ensikertaan. Vegetaristille ostimme juusto-pinaatti pihvin ja se maistui oikein loistavasti. Lisukkeeksi varastimme ranskalaisilta patongin karjalanpiirakoiden tilalle ja päälle munavoita. Salaattina kurkkua ja tomaattia ja juomana maitoa, jokaiselle! Jälkkäriksi vielä jäätelöä kinuskikastikkeella ja makunautinto oli taattu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti