Cheers mate!

Nyt on sitten päästy opiskelussa alkuun täällä britteinsaarilla. Meitä on kolme Erasmus-vaihdossa olevaa sportin opiskelijaa pelkästään koska suurin osa saapuu aina syyskuussa. Yksi Ute Saksasta ja yksi Niko Jyväskylästä. Mikä ihmeellinen sattuma taas, että samasta maasta toinen tyyppi samaan aikaan. Onpa meillä muuten yhteisiä tuttujakin vielä kaiken lisäksi... Maanantai meni pitkältikin perehdytyksissä ja odotellessa ympäri kampusta. Joka paikassa aina sanottiin, että käykää kysymässä tästä paikasta ja kun sinne menimme niin eiköhän ne vaan pyöritelleet silmiään (varsinkin yksi Hazel...). Hyvä puoli on kuitenkin se, että meitä on niin vähän joten saamme tuutoriopettajan (Ruth Crabtree, kelatkaa mikä nimi) täyden huomion niin halutessamme. Opiskelijatuutoritoimintaa tässä kylässä ei nääs harjoiteta. Tiistaina pääsin ensimmäiselle luennolle 170muun opiskelijan kanssa. Sinänsä mielenkiintoista mutta miten helvetissä siellä saa suomalainen asiansa sanottua tönköllä kielitaidolla :) Oma haasteensa oli myös löytää kyseinen rakennus näiden parin kymmenen muun keskeltä. Kampus on kuin kokoelma vanhoja kirkkoja ja taloja joiden rinnalla kohoaa arkkitehtuurin uusimpia helmiä. Meillä on mm. viime vuonna valmistunut liikuntakeskus, minkä hintalapussa lukee 30miljoonaa puntaa :)

Maanantain kunniaksi päätimme pyörähtää hieman paikallisessa yöelämässäkin. Niko oli tapansa mukaan tehnyt jo valmistavaa tutkimusta suosituista paikoista. Aloitimme kampuksella olevasta Habita-nimisestä opiskelijaravintolasta. Siellä ruuat maksaa vähän päälle kolmen punnan ja pintti Fostersia 1,95£. Ei paha ollenkaan. Ruokaa tilatessa tosin pitää ensin tietää missä pöydässä sitä mahtaakaan istua :D Paikan yläkerrasta löytyy konserttisali, missä esiintyy maailmanluokan tähtiä. Niitä odotellessa... Sieltä me kolme sporttilaista suuntasimme matkamme kylille katsastamaan baareja kunnes väsymys iski pahemman kerran meihin vanhuksiin...

Ihmiset ovat täällä tutkimuksien mukaankin maan ystävällisimpiä ja apua saa kysyessä aivan varmasti. Paikallinen murrekaan ei ole loppujen lopuksi aivan niin pahaa kuin odotin aluksi. Ne osaavat näköjään puhua normaalia englantiakin tarvittaessa. Itselle suurinta opettelua vaatii varmasti Thanksin tilalla käytettävä Cheers ja Whatin Pardon. Kaupassa pitää myös muistaa aina vastata How are you -kyselyihin ja tietenkin muistaa kysyä myös takaisin. Eikä siinä muuten suomalaisittain sitten ruveta tauteja selittämään vaan sanotaan tietenkin, että "I'm fine, thanks". Vaihto-opiskelijoista erottuu hyvin kaksi pääryhmää: Aasialaiset ja ranskalaiset. Niitä molempia riittää täällä. Yksi ranskalainen tyttö jo ehti liimautua hieman liian lähelle. Pitää olla varovainen, ettei vahingossa tapansa mukaan flirttaile liikaa taas vaihteeksi :P

Kaiken kaikkiaan asiat ovat sujuneet täällä todella mukavasti ja joka päivä oppii jotain uutta. Lenkillä olen nyt ahkeraan käynyt ja pakko sanoa, että on siinä pojan kunto kovilla kun kiipeää noiden korkeiden siltojen päälle päästäkseen joen ylitse. Siis voe helevaatta miten voi syrän olla kovilla :) Huomenna pitäisi saada kortti myös sinne meidän kuntokeskukseen, siitä alkaakin sitten uinnit, salilla käymiset ja ehkäpä myös pilates :D Aion olla todella timmissä kunnossa kesällä Hangossa. Varokaa vaan, rantaleijona Aaltonen ilmestyy takaisin ;)

Ps. on mulla ehkä ihan vähän pikkuriikkisen ikävä joitakin ihmisiä (halusitte kuitenkin kuulla sen)