Kuulumisia merten takaa

Hei hou kaikki karvakorvat ja terveisia aina niin mukavalta britteinmaalta. Tanaan tekstia ilman aakkosia pisteiden kanssa ja terveisia sateisesta ulkoilmasta. Onkin muuten ensimmainen kerta talla reissulla kun saadaan hieman pidempana patkana vetta alas taivaalta, kirkastunee iltapaivaan mennessa. Elama taalla vieraalla maaperalla etenee vauhdilla ja ennen kuin huomaankaan niin alkaa olla jo kaksi viikkoa taynna. Ensi viikolla tayttyy kolmen viikon takaraja ja tiedoksi etta ainakin talla hetkella nayttaa hieman kuivalta ;) Sitten tulee kuukausi tayteen ja sitten koittaakin kohta jo toukokuun loppu ja pitaa palata pohjolaan.

Yksi kaverini tuossa jo ehti huomauttaa, etta en ole koulusta paljoakaan kirjoittanut taalla. On ehka kieltamatta jaanyt InTheCitysta hieman tuo bilemoodi paalle :) No parempi myohaan kuin ei milloinkaan, here it comes! Opiskelen siis Northumbria Universityssa, mika vastaa meidan suomalaista ammattikorkeakoulua pitkaltikin. Ennakkotiedoista poiketen tama ei olekaan aivan niin suuri oppilaitos kuin odotin. Meidan koulussa opiskelee suunnilleen 35 000 opiskelijaa ja viereisessa Newcastle Universityssa (vastaa suomalaista yliopistoa) noin 15 000 hyypiota. Kaupungin asukkaista siis 50 000 on opiskelijoita. Meidan koulu jakautuu kolmelle kampukselle, mutta silti kaikki ovat vain kavelymatkan etaisyydella toisistaan. Lisaksi koulu omistaa 15 isoa opiskelijataloa, jollaisessa minakin itse asun. Talla kompleksilla tuntuu rahaa riittavan silla lukukausimaksutkin nousivat juuri 9 000 £. Onneksi meidan Erasmus-vaihtolaisten ei tarvitse maksaa pennyakaan... Ainoastaan tekemalla pelisopimuksen koulun joukkueiden kanssa voi tasosta riippuen saada alennusta tai jopa ilmaisen koulutuksen. Esimerkiksi kaksi Australialaista tyttoa pelaavat taalla verkkopalloa sen takia ettei tarvitse maksaa mitaan koulutuksesta. Ei paha diili, varsinkin kun saavat matkustaakin pelien perassa viela.

Naiden liikuntapuoli on hieman erilainen kuin meilla suomessa. Nama suorittavat kaytannossa kaikki kurssit pelkastaan teoriassa, kaytannon harjoittelut ovat kuulemma todella vahissa. Ensimmaisen vuoden Sportti opiskelijat ovat 18-20 vuotiaita suoraan kotoa opiskelemaan muuttaneita teineja. Lahes poikkeuksetta he ovat britteja ja hengailevat omissa porukoissaan valittamatta meista vaihtareista. Myoskin opiskelumotivaatio heilla on vahan niin ja nain, enemman kiinnostaa juhliminen tuossa vaiheessa elamaa. Vuoden kestavan maisteriohjelman opiskelijat taas ovat aivan eri luokkaa. Heista vain kourallinen on syntyjaan britteja ja loput tulevat ympari maailmaa. Heidan kanssaan meidan uusien on paljon helpompi tulla juttuun, varsinkin kun ollaan aika saman ikaisiakin kaikki.

Mina itse suoritan talla hetkella neljaa moduulia (kurssia) samaan aikaan, mika on kuulemma hirvean paljon naiden mittapuulla. Nama kun ovat tottuneet kahdeksaan viikkotuntiin meidan suomalaisten 40 tunnin sijaan :) Mulla on taalla siis keskimaarin kolme paivaa viikossa koulua ja yhteensa 10 tuntia, OMG! Suoritan kursseja seka ensimmaisen vuoden ohjelmasta etta maisteriohjelmasta, taalla on hieman eri etenemisjarjestys kuin kotona Kajaanissa. Minulla on High performance coaching, Sports in society: Issues and controversies, Integrated sports marketing communications ja Sports development in contemporary society. Naista tuo Coaching-kurssi suoritetaan intensiivisena eli ollaan istuttu nyt kolmatta paivaa aamusta iltaan luennolla, onneksi loppuu tanaan. Muut kurssit suoritetaan 12 viikon aikana huhtikuun 8.paivaan mennessa. Tottakai jokaisesta on jotain suurempia tehtavia, joita tehdaan sitten huhtikuussa ja toukokuussa on vuorossa tentit.

Siina lyhykaisyydessaan tama opiskelu, toivottavasti selvensi hieman kasitystanne minun taalla oleskelusta. Koulun lisaksi olen nyt paivittain harrastanut liikuntaa jossakin muodossa, pyritaan saamaan putki paalle koko kevaaksi niin olen sitten timmina Hangon laituribileissa. Lisaksi kaynnistin tyontekijoiden haun Facebookin valityksella, paikkoja siis vapaana osaaville tarjoilijoille Hangossa ;) Olen myos ollut yhteydessa Tansaniaan pain Liike Ry:n kautta, jos vaikka saisin tyoharjoittelupaikan sielta kevaaksi 2012 niin voisin skipata kaikki kevaan loskakelit... Yksi suomalainen opiskelija loytyi eilen, hengailee samojen tyyppien kanssa kuin minakin, pieni maailma. Ja suuri ihmetyksen aihe on meidan suomalaisten kielitaito, miten on mahdollista osata jopa kolmea kielta kun britit puhuu vain yhta ;) Tallaista maailmalta, nyt lounaalle jotta jaksaa loppupaivan istua luennolla. Cheers!!!

Saanen esitellä osan elämääni

Tässä blogissa on aika perehtyä hieman paikalliseen juhlimiseen eli bilettämiseen eli tanssimiseen eli suomalaisittain, DOKAAMISEEN. Saanen esitellä teille ensimmäisen viikon bilepaikat:

http://www.nancysbordello.com/home.html

Nancy's bordello on mitä luultavimmin saanut nimensä joskus muinoin paikalla sijainneen bordellin takia. Nykyään tämä omaakin olohuonetta mukavampi kuppila eli pubi on meidän yksi suosituimmista istuskelupaikoista. Se sijaitsee noin 100metrin päässä minun kodistani koulumatkan varrella, ei ole kuin yksi pieni vaivainen ylämäki ja hupsista keikkaa, löydät itsesi bordellista :D Livemusiikkia, opiskelijoita, yksi paikallinen juoppopappa joka kiertää laulamassa ihmisille ja hyvin omalaatuinen sisustus tekevät tästä kodin. Aivan kuin olisi The Kujalla ;)

http://mynsu.northumbria.ac.uk/eatanddrink/habita/?view=Standard

Habita on kampuksella sijaitseva ravintola, joka tarjoaa aamupalaa, lounasta, päivällistä ja viihdettä. Täällä syöminen maksaa päälle 3£ opiskelijoilta ja brittiläisittäin on sallittua vaikka lounastauolla vetäistä pari Fostersia naamaan. Suositeltavaa on myös juoda muutama ennen lähtöä seinäkiipeilemään ja tottakai aina perjantaisin tullaan viimeiseltä luennolta koko ryhmän kanssa ainakin yhdelle huurteiselle :) Tämän mestan yläkerrasta löytyy konserttisali, missä muun muassa viime kuussa kävi Marina and the Diamonds esiintymässä. Mestan kuitenkin omistaa paikallinen opiskelijajärjestö, joten hyvin taitaa näillä mennä täällä...

http://www.facebook.com/madamekoos

Madame Koo ei taida olla suomalaista sukua vaikka onkin sama sukunimi kuin Kaija Koolla... Tämä loppuillan biletaivas sijaitsee vaatimattomasti isossa kellarissa yhden kaupungin vilkkaimman baarikadun varrella. Sisäänpääsystä ei tarvitse pulittaa puntaakaan ja takin saa pitää päällä jos siltä tuntuu. Tosin paikallista pukeutumista noudattaen sitä takkia ei edes oteta kotoa lähdettäessä mukaan, ihan sama mikä keli on. Madamen tanssilattialla saa tampata mielinmäärin mutta vielä kun pääsemme VIP-puolelle niin olemme kuninkaita. Britanniassa ei saa polttaa enää sisällä joten täälläkään ei siis tarvitse tukehtua savuun. Katu, jonka varrella Madame Koo sijaitsee, on siis yksi vilkkaimmista baarikaduista ja sen huomaa. Joka paikassa on aivan järkyttävästi ihmisiä jonottamassa sisälle ja jokaisen baarin ulkopuolella seisoo kolme poliisia virka-asuissaan. Poliisiautot myös ajavat katua koko ajan edestakaisin ja jos jossakin tapahtuu jotakin niin nämä poliisit juoksevat salamana paikalle :) On muuten aika turvallinen olo.

Näin myös unelmaduunipaikkani lauantaina. Yöllä kadulla seisoo tyyppejä isot kyltit kädessä mainostaen jotain baareja. Kelatkaa mikä homma, seistä nyt jossain saatanan kylmällä kadulla kännisten ihmisten keskellä ainoana työnä pitää sitä kylttiä pystyssä :) Ei mulla muuta, jatkakaa!

Kuvittele Newcastle Upon Tyne...

Se meidän "suihkun vedenlämmittäjä". Toimii siis sähköllä hienosti säätimestä pyöräyttämällä...

Minun oma huoneeni. Tämän lisäksi oikealla on mun kylppäri ja erikseen vielä löytyy meidän keittiö/olohuone. Lisää voi katsoa infoa http://www.northumbria.ac.uk/brochure/facilities/acc/halls/knoll?view=Standard

Harvinaisen tyhjä katu :D

Tyne-joki ennen auringonlaskua...

Yksi joen ylittävästä seitsemästä sillasta. Aikasta korkeita ovat...

Lovely music on the riverside :)

Cheers mate!

Nyt on sitten päästy opiskelussa alkuun täällä britteinsaarilla. Meitä on kolme Erasmus-vaihdossa olevaa sportin opiskelijaa pelkästään koska suurin osa saapuu aina syyskuussa. Yksi Ute Saksasta ja yksi Niko Jyväskylästä. Mikä ihmeellinen sattuma taas, että samasta maasta toinen tyyppi samaan aikaan. Onpa meillä muuten yhteisiä tuttujakin vielä kaiken lisäksi... Maanantai meni pitkältikin perehdytyksissä ja odotellessa ympäri kampusta. Joka paikassa aina sanottiin, että käykää kysymässä tästä paikasta ja kun sinne menimme niin eiköhän ne vaan pyöritelleet silmiään (varsinkin yksi Hazel...). Hyvä puoli on kuitenkin se, että meitä on niin vähän joten saamme tuutoriopettajan (Ruth Crabtree, kelatkaa mikä nimi) täyden huomion niin halutessamme. Opiskelijatuutoritoimintaa tässä kylässä ei nääs harjoiteta. Tiistaina pääsin ensimmäiselle luennolle 170muun opiskelijan kanssa. Sinänsä mielenkiintoista mutta miten helvetissä siellä saa suomalainen asiansa sanottua tönköllä kielitaidolla :) Oma haasteensa oli myös löytää kyseinen rakennus näiden parin kymmenen muun keskeltä. Kampus on kuin kokoelma vanhoja kirkkoja ja taloja joiden rinnalla kohoaa arkkitehtuurin uusimpia helmiä. Meillä on mm. viime vuonna valmistunut liikuntakeskus, minkä hintalapussa lukee 30miljoonaa puntaa :)

Maanantain kunniaksi päätimme pyörähtää hieman paikallisessa yöelämässäkin. Niko oli tapansa mukaan tehnyt jo valmistavaa tutkimusta suosituista paikoista. Aloitimme kampuksella olevasta Habita-nimisestä opiskelijaravintolasta. Siellä ruuat maksaa vähän päälle kolmen punnan ja pintti Fostersia 1,95£. Ei paha ollenkaan. Ruokaa tilatessa tosin pitää ensin tietää missä pöydässä sitä mahtaakaan istua :D Paikan yläkerrasta löytyy konserttisali, missä esiintyy maailmanluokan tähtiä. Niitä odotellessa... Sieltä me kolme sporttilaista suuntasimme matkamme kylille katsastamaan baareja kunnes väsymys iski pahemman kerran meihin vanhuksiin...

Ihmiset ovat täällä tutkimuksien mukaankin maan ystävällisimpiä ja apua saa kysyessä aivan varmasti. Paikallinen murrekaan ei ole loppujen lopuksi aivan niin pahaa kuin odotin aluksi. Ne osaavat näköjään puhua normaalia englantiakin tarvittaessa. Itselle suurinta opettelua vaatii varmasti Thanksin tilalla käytettävä Cheers ja Whatin Pardon. Kaupassa pitää myös muistaa aina vastata How are you -kyselyihin ja tietenkin muistaa kysyä myös takaisin. Eikä siinä muuten suomalaisittain sitten ruveta tauteja selittämään vaan sanotaan tietenkin, että "I'm fine, thanks". Vaihto-opiskelijoista erottuu hyvin kaksi pääryhmää: Aasialaiset ja ranskalaiset. Niitä molempia riittää täällä. Yksi ranskalainen tyttö jo ehti liimautua hieman liian lähelle. Pitää olla varovainen, ettei vahingossa tapansa mukaan flirttaile liikaa taas vaihteeksi :P

Kaiken kaikkiaan asiat ovat sujuneet täällä todella mukavasti ja joka päivä oppii jotain uutta. Lenkillä olen nyt ahkeraan käynyt ja pakko sanoa, että on siinä pojan kunto kovilla kun kiipeää noiden korkeiden siltojen päälle päästäkseen joen ylitse. Siis voe helevaatta miten voi syrän olla kovilla :) Huomenna pitäisi saada kortti myös sinne meidän kuntokeskukseen, siitä alkaakin sitten uinnit, salilla käymiset ja ehkäpä myös pilates :D Aion olla todella timmissä kunnossa kesällä Hangossa. Varokaa vaan, rantaleijona Aaltonen ilmestyy takaisin ;)

Ps. on mulla ehkä ihan vähän pikkuriikkisen ikävä joitakin ihmisiä (halusitte kuitenkin kuulla sen)

Uudessa kodissa

Uusi koti, uusi maa, uudet kujeet! Se ihminen, joka mulle tulee sanomaan ettei matkailu muka olisi väsyttävää hommaa niin työnnän nyrkkini suoraan kitalakeen. Bussi-lentokone-bussi-lentokone-metro-metro yhdistelmä ja 12tuntia yhteensä laittaa kropan aika väsyneeksi. Minulle ei ole kovin normaalia mennä nukkumaan perjantai-iltana jo klo 19.30 ;) Täällä ollaankin sitten englannin maaperällä seuraavan viiden kuukauden ajan ja eletään täysillä jokaista nukuttua tuntia kohden.

Sain perjantain aikana hankittua itselleni paikallisen puhelinnumeron (+447415085929), löysin jotain syötäväksi kelpaavaa valmisruokaa ja tein oikean löydön; rasvatonta maitoa, joka maistuu vielä aivan normaalille!!! Elämä pelastettu heti ensimmäisenä päivänä. Siinä toisen päivän kunniaksi pyörähdin paikallisessa Ikeassa ostamassa kippoa ja kuppia. Nyt voin itse kokkailla omat valmisruokani :) Muita huomion arvoisia seikkoja ovat todella vanhat rakennukset, korkeat sillat, likainen luonto ja todella huonot suihkut. Tai no nämä meidän talon suihkut menee kyllä tuonkin arvosteluasteikon alapuolelle jo. Lämmintä vettä tulee, mutta vedenpaine onkin sitten sadeveden luokkaa. Siinä on sellainen lämmittävä boksi, minkä läpi kylmä vesi juoksee jos paine vaan riittää. Miten minä nyt selviän aamuistani kun en saa joka aamuista runsasta kuumaa suihkua? Ihmeen luonnonvarojen säästäjiä nämä britit ;)

Kämppiksiä on ilmaantunut näiden päivien aikana kolme kappaletta. Yksi hollantilainen jätkä, yksi puolalainen jätkä ja yksi puolalainen tyttö. Asun siis tällaisessa solukämpässä, jossa on viisi huonetta omilla kylppäreillään ja yhteinen keittiö/olohuone. Vuokraan sisältyy ilmainen internet/TV –liittymä, minkä saa toimimaan oman läppärin kautta. Saa siis nähdä miten paljon sitä yhdessä tuleekaan hengattua olohuoneessa, missä ei ole mitään ajanvietettä :) Huone on muuten todella mukava ja sänkykin on normaalia 80senttiä leveämpi. Mutta kuvia tulee heti kun ehdin kaivaa kameran esiin ja saan latailtua niitä tänne. Sitä hetkeä odotellessa katsokaa vaikka toisianne=D

Koulu alkaa meillä huomenna maanantaina kello kymmenen aamulla. Saa nähdä miten tämä poika jaksaa taas herätä niin aikaisin kuukauden tauon jälkeen. Ja Miralle tiedoksi, että mulla päivät vähenee kolmen viikon rajasta hirveää vauhtia. Pitänee tehdä asialle jotakin etten häviä sulle ;)

Lähtökuopissa

Ciao kaverit ja tutut, kaikki karvaiset nutut. Tässä tulee meikäläisen uusi blogi, tekstiä jossa ruoditaan meitsin elämää toisinaan (varmasti) valitettavan tarkastikin. Juhlat, tuttavuudet, retket, koulu, uusi koti, uudet piirit, säädöt, ihastumiset, vihastumiset. Kaikki täällä. Tämä on tavallaan jatkoa InTheCityn blogille mutta toisaalta myös paljon henkilökohtaisempaa tarinaa minun elämästä. Tällä kertaa kukaan ei maksa palkkaa eikä "pakota" kirjoittamaan vähintään 14 tekstiä kuukaudessa. Nyt mennään tunteella, jos minua kiinnostaa kertoa teille mitä minulle kuuluu niin totta helvetissä silloin myös kirjoitan sen tänne. Ja se hyypiö, joka kehtaa olla lukematta minun kuulumisiani täältä hävetköön silmät päästään. En minä jaksa jokaiselle erikseen kirjoitella sähköpostia ja pälättää chätissä. Mullakin on elämä hei!

Kello alkoi juuri raksuttaa torstaita 13.1.2011 ja viimeinen päivä suomessa lähti käyntiin. Tänään menee varmasti hermot, vastailen kaikille yhdellä sanalla enkä osaa keskittyä yhtään mihinkään (tautianalyysi made by Outi)

Kaiken pitäisi olla nyt valmiina. Paperit, majoitukset, koulujutut, matkat. Kaikki hoidossa. Matka alkaa perjantaina 14.1.2011 klo 04.00 Turun linja-autoasemalta. Pikayhteys Helsinki-Vantaalle aamun pimeinä tunteina, käsimatkatavarana Fred Perryn putkikassi ja ruumaan matkalla 20kg tavaraa rinkassa. British airwaysin lento nousee suomen maaperältä 07.50, jolloin voi jo rentoutua hetkeksi. Kolme tuntia myöhemmin, jos Heathrown lumitilanne niin suo, laskeudumme brittein saarille. Kello tikittää tässä vaiheessa 09.00 paikallista aikaa. Bussilla Gatwickin kentälle ja sieltä uudestaan ilmojen teille. Pienen potkurikoneen laskeutuessa Newcastlen kansainväliselle lentoasemalle klo 13.45 alkaa uusi elämä. Metrolla keskustaan ja etsimään kotia.

Knoll court-nimisestä opiskelija-asuntolasta olen vuokrannut itselleni soluhuoneen omalla kylpyhuoneella. Yhteiseksi jaettavaksi jää siis keittiö ja olohuone, toivottavasti joku muukin tykkää siisteydestä. Talo on valmistunut 2005 joten kunnon puolesta sen pitäisi olla priimaluokkaa. Talo sijaitsee joen rannan tuntumassa ja koululle on kävelymatkaa kymmenisen minuuttia. En sitten tiedä miten hitaalla tahdilla nuo britit oikein marssii mutta aion hoitaa sen matkan seitsemään minuuttiin!